Kiato kutsuu!

Terveisiä kaupungista! Monin tavoin ikimuistoisten läksiäisten jälkeen jätimme Kryonerin taaksemme, ja siirsimme elämämme lähimpään kaupunkiin Kiatoon. Suurella mielenkiinnolla odotimme, minkälaiseen asumukseen meidät työnnettäisiin. Aiemman näkemämme harjoittelijoiden asunnon perusteella odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla. Siten olimme sitäkin iloisempia, kun näimme uuden kotimme.

Asunto sijaitsee hyvin lähellä Kiaton keskustaa. Meillä on iso olohuone, kaksi kahden hengen huonetta ja keittiö. Hienointa on ehdottomasti asuntoa ympäröivä terassi, johon on ovi jokaisesta huoneesta, sekä pieni puutarha. Lauantaina muuton jälkeen vain lojuimme terassilla, ja aivan hyvin olisi tarjennut pelkissä bikineissäkin. Voi olla, että parit kolmet hetket siellä tullaan viettämään kevään aikana…

Onhan keittiö toki hieman epämääräinen pikkuruisine keitinlevyineen, ja kahvinkeitinkin kasvoi valkoista mönjää. Kylppärin suihkusta ei tule aina kuumaa vettä, ja yöllä oli vähän kylmä nukkua. Me kuitenkin saimme sen laadukkaamman kämpän, jos vertaa esimerkiksi unkarilaisiin ystäviimme, joiden majapaikassa Korinthoksessa ei ole juuri muuta kuin sängyt ja vessanpöntöstäkin puuttuu rengas.

Tällä hetkellä kaikki suomalaiset asuvat täällä samassa asunnossa Aristoteleenkadulla, mutta ratkaisun pitäisi olla väliaikainen. Työt alkavat tiistaina, joten minulla on hetki aikaa vielä yrittää tutustua ympäristöön ja opetella reittejä kodin ja muiden kohteiden välillä. Nimittäin ihmiselle, jolla muutenkin on kohtuuttoman heikko suuntavaisto, Kiato on aika haastava kokemus. Pieniä teitä risteilee siellä täällä, ja jokainen katu on pakattu täyteen samannäköisiä kerrostaloja. Onneksi meri on hyvä kiintopiste. Voi pojat, kyllä on kiva asua kaupungissa viimein! Eikä säiden lämpeneminenkään ole ollenkaan latistanut mielialaani…