Täällä ollaan: Tunnelmointia vuoristokylästä

Täällä sitä nyt ollaan, vaikka ihan täysin ei ole oma pieni pääni sitä vieläkään ymmärtänyt. Matka taittui melko sujuvasti, ja saavuimme perjantai-iltana junalla ensin Korinthos-nimiseen kaupunkiin, joss pyörimisen jälkeen nykyiseen kotiimme. Sijaintina Kryoneri, noin 1 000 asukkaan pieni vuoristokylä 800 metriä merenpinnan yläpuolella. Asumuksena majatalo, joka tuo erehdyttävästi mieleen Unelmien poikamies – sarjan loistolukaalit… Maisemat ympärillä ovat aivan käsittämättömiä: vuoria, oliivipensasviljelmiä, vanhoja rapistuneen näköisiä kivitaloja, ja meri jossain tuolla alhaalla.

Tie, jota pitkin tänne ajettiin Panos-nimisen kreikkalaisen miehen (hän vastaa meidän työharjoittelustamme) kanssa, on pelkkää sykkärää mutkaa. Panos ajeli kohtuullisen rennoin ottein kurveja suoriksi, ja siinä vaiheessa oli parempi vaan suosiolla pistää silmät kiinni ja toivoa parasta. Ylöspäin tullessa ei tajua, kuinka korkealla oikeasti ollaan, mutta kun ajoimme alas Kiato-nimiseen kaupunkiin, korvat menivät aivan lukkoon. Että korkean paikan harjoitusleirillä asutaan.

Ensimmäiset 2 viikkoa tulemme asumaan siis täällä loistokkaissa oloissa kielikurssilla. Seuraamme liittyy lähipäivinä vastaavanlaisia harjoittelijoita ainakin Unkarista ja Saksasta. Kieliopintojen lisäksi ohjelmassa on mm. opastusta kreikkalaiseen keittiöön, vierailuja eri kohteisiin, ja maastopyöräilyä vuorilla…varsinkin tuota viimeistä odotan jo aivan innolla!

Kun kahden viikon lomailu vuoristokylässä on ohi, meidät sijoitetaan työpaikkoihimme. Siitä eteenpäin asumisen taso tulee laskemaan huomattavasti. Eilen saimme esimakua tulevasta, kun vierailimme yhdessä opiskelijakämpässä Kiatossa. Muutama meistä tulee luultavasti asumaan jatkossa kyseisessä asunnossa. Kylpyhuone oli aika…no, haasteellinen. Mutta vielä ei mietitä tulevia, nyt otetaan ilo irti tästä alkuvaiheen naurettavan mahtavasta meiningistä.

Säästä sen verran, että kuin perjantaina kone laskeutui Ateenaan, oli todella aurinkoista ja lämmintä. Ainakin minut tunnisti välittömästi muualta tulleeksi, koska ylimääräiset vaatekerrokset lensivät heti pois, ja seikkailin t-paidassa ympäriinsä. Samaan aikaan jokainen kreikkalainen kiristi villakangastakkinsa kaulusta ja sitoi villahuivinsa tiukemmalle…

Eilen kuitenkin oli minunkin mittapuuni mukaan viileää, ulkona saa vielä todellakin pitää lämmintä päällä. Paikallisten mukaan juuri nyt on se ankein aika vuodesta Kreikassa. No, jos minulta kysytään, niin ei silti ole pahemmin valittamista. Se, että appelsiinipuut ovat pullollaan hedelmiä, joita voi ohi kulkiessaan napata mukaansa on kuitenkin aika hillittömän hienoa. Ja se, että maisemat vaan ovat jotakin ihan käsittämätöntä…en minä ainakaan koe, että täällä olisi juuri nyt aivan hirveän ankeaa :D