Seikkailemassa Ateenassa ja lumisilla vuorilla

Elämä Kryonerilla on jatkunut arkisen hohdokkaana. Ystävänpäivää piristimme aarteenmetsästysleikillä, ja yhtenä päivänä saimme tuntea pientä maanjäristystä. Vuorilla tärinät jäivät kylläkin varsin pieniksi kattolamppujen heilahteluiksi, mutta alhaalla richtereitä oli kai ollut jotakin kuuden ja seitsemän välillä...hui!

Koko joukkueemme odotti lauantaita innolla: pääsimme viimein käymään Ateenassa! Sää ei lupaillut kovin hyvää, vaikka pari päivää oltiinkin taas ehditty nauttia auringosta ja lämmöstä. Lauantai valkeni harmaana ja sateisena. Silti lähdimme matkaan kuin parhaatkin/pahimmatkin turistit.

Matka Ateenaan kesti automatkan ja junien jälkeen vajaat kolme tuntia. Ikkunan ohi vilahtelivat vuoret ja meriset maisemat, joka puolella oli enemmän ja vähemmän rähjäisiä rakennuksia. Kreikassa kaikki on niin vastakohtaista: loistohuvilat ja purkukunnossa olevat tönöt nakottavat sulassa sovussa rinnakkain.

Astuimme ulos junasta aivan järkyttävän kylmään Ateenaan. Tuuli kävi luihin ja ytimiin, pipo ja hanskat todella olivat kovaa valuuttaa. Vuoristokylässä vain kulkukoirat seuranaan oleilun jälkeen pääkaupungin kuhina oli todellakin aika virkistävää vaihtelua.

Kiertelimme aluksi ostoskaduilla, ja sisäinen materialisti sisälläni nosti innokkaasti päätään...kenkiä, vaatteita, koruja, mitä vaan! Kaikkia maailman tuotemerkkejä ja liikkeitä, joita Suomesta on turha etsiä. Oma linjani pysyi kuitenkin tiukkana, tällä erää mukaan tarttui vain yksi huivi. Saa nähdä, miten ensi kerralla. Aikamoinen shoppailijan paratiisi Ateena kuitenkin on.
Ateenaan mennessä on luonnollisesti käytävä katsomassa Akropolis-kukkulaa. Sää ei tietenkään ollut mitä parhain korkealla kiipeilyyn ja valokuvaukseen, mutta olihan se silti aivan tajuttoman siistiä: Kiipesimme keskellä kaupunkia sijaitsevalle kukkulalle, josta näki (tai ainakin olisi voinut nähdä) vaikka kuinka kauas. Tuuli pisti aika hyvin lisähaastetta kallioilla kiipeilyyn, mutta hyvin selvittiin. Ja ainakaan muita turisteja ei ollut liiaksi asti liikenteessä (mitä nyt jokunen amerikkalainen ja se vakiomäärä japanilaisia kameroineen).


Akropoliksen raunioiden katsominen on aika hintavaa (12€), mutta onneksi vanhentunut opiskelijakorttini auttoi minut pälkähästä. Tämän moraalittoman huijauksen turvin menin ihmettelemään ilmaiseksi historiallisia raunioita lähietäisyydeltä. Olihan se tosi hienoa, mutta kuten aina jotakin kuuluisaa paikkaa katsoessa, nytkin koin pienen pettymyksen. Joka puolella oli rakennustelineitä, ja Akropoliksen kokoakin oli hankala hahmottaa paikan päältä. Mutta maisemat olivat kyllä näkemisen arvoiset. Aion tehdä kyllä paremmalla säällä paluun vielä!

Iltaa kohden sää alkoi huonontua, ja tiskirätin kokoisia lumihiutaleita sateli naamalle Ateenassa. Ylihintaiset ruokailut ja herkkuhetket, sekä turistikohteet ja shoppailut takana lähdimme kotimatkalle. Pohdimme lumen määrää vuorilla, jos sitä kerran tuli alhaallakin.

Ja luntahan oli. Palasimme illalla takaisin Kryoneriin pienellä avolavapakulla, koska se oli ainoa nelivetoinen kulkupeli. Maisema muuttui sitä suomalaisemmaksi, mitä korkeammalle edettiin. Tai oikeastaan lunta oli enemmän, mitä tänä talvena olen nähnyt edes kotona! Ohitimme useita autoja, jotka joko tekivät uukkarin tiellä ja palasivat suosiolla takaisin alas, tai olivat parkissa hätävilkut päällä tien varressa. Näin paljon lunta on kuulemma todella harvoin edes täällä vuorilla...mitä tuuria tämäkin nyt sitten taas on, häh?

Täällä sitä nyt sitten taas ollaan, lumen saartamana BB Kryonerissa. Luonnollisestikaan en ole pakannut mukaani sellaisia kenkiä, joilla voisi olla hetkeäkään ulkona kastumatta, ja muutenkin varustustaso on aavistuksen verran liian heiveröinen näihin oloihin. Talon lämpötila oli vielä tunti sitten todella alhainen, koska me älykkäät suomalaiset yritimme turhaan sytyttää takkaa tulta kosteista puista. Hetken kuluttua saksalaiset toivat jostain salapaikasta rutikuivia halkoja, ja nyt alakerrassa rätisee kotoisa tuli. No, eihän me ollakaan asuttu täällä kuin vasta kaksi viikkoa, ja taisteltu märkien puiden kanssa aika monta kertaa. Tyhmä pää, kylmä olo.


Saa nähdä, millaisen kelin saamme tulevalla viikolla. Sillä jos lunta tulee lisää, olemme täällä ihan aidosti loukossa. Mutta muovipussien jalkoihin sitomisessa on omaa komiikkaansa, ja niin kauan kuin ruokaa riittää, kaikki on hyvin. Nyt voimme fiilistellä Ateenan valokuvilla seuraavat päivät, ja kuvitella, että olemme yhä siellä.

Kryoneri-ryhmämme kaksi jäsentä uhmasivat tänään luonnonvoimia, ja lähtivät korismatsiin Ateenaan. Toivottavasti matka taittuu turvallisesti, ja poikaparat eivät joudu nukkumaan taivasalla. Saavat luvan tuoda tuliaisia meille vuorten asukkaille.