Huomenna on kulunut 3 viikkoa siitä, kun lähdimme Suomesta. Aika on kulunut tosi nopeasti, ja toisaalta aika hitaasti täällä vuoristokylässä. Huomenna on tiedossa viimeiset puristukset kreikan kielikurssia. Mutta ensi maanantaina viimein alkavat työt.
Kyllä, vaikka vielä ei ole tietoa siitä, kuka tekee mitä ja missä. Juuri äsken saimme tietää alustavaa jakoa siitä, mihin työpaikkaan kukakin suomalaisista laitetaan. Näyttää siltä, että minä olen se itsenäinen seikkailija, joka menee ainoana suomalaisena toiseen kahdesta Kiatossa sijaitsevasta nuorisokeskuksesta. Pohdimme kreikkalaisten logiikkaa: koska minä olen iältäni meistä viidestä keskimmäinen, minä en "tarvitse" parikseni vanhempaa kaveria. No, sopiihan se.
Reilun tunnin päästä lähdemme työhaastatteluihin nuorisokeskuksiin. Saa nähdä, mitä meidän päidemme menoksi on kehitelty. Asumisjärjestelyistä ei myöskään ole vielä tietoa, kuka tulee asumaan missäkin. Hieman toisinaan tuntuu siltä, että me olemme pieniä pelinappuloita jossakin pelissä. Kreikkalainen tapa organisoida asioita, ja puhua "huomisesta", kun todellisuus on jossakin useamman päivän päässä, on aikamoinen pala purtavaksi suomalaiseen jämptiyteen tottuneelle tyttölapselle. Mutta ehkä elämään tulee tiettyä rentoutta tässä sivussa, täällä on ainakin ihan turha nipottaa mistään.
Kolme mennyttä viikkoa ollaan oltu turvallisen ja iloisen tylsistyneinä Kryonerissa. Pian tämä lomailu loppuu, ja pääsemme kokeilemaan oikeasti siipiämme vieraassa maassa, vieraalla kielellä. Nyt jännittää, jännittää, jännittää :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti