Tänään päästiin kokeilemaan jotakin aivan huikaisevan hienoa: Ruotsalainen harjoittelija Jonas lähti opastamaan meitä maastopyörien kera vuorille. Ne maisemat! Ylöspäin mennessä kulkeminen oli järkyttävää tarpomista ja polkemista reidet maitohapoilla, ja vaikka päivä oli pilvisen kolea, kuuma tuli hetkessä. Tie kiemurteli serpentiininä ylöspäin, ja joka puolella oli oliiviviljelmiä talvisina ruotoina. Mitä ylemmäs mentiin, sitä oranssimmaksi maaperä muuttui. Ilman ohenemisenkin saattoi tuntea.
Vuoria, peltoja, mäkiä avautui toisensa jälkeen. Puuskutus ja hikoilu palkittiin todellakin. Ja sitten se alaspäin tuleminen. Henkilökohtaisesti olen aikamoinen arkajalka hissuttelija, joten en todellakaan päästellyt pyörälläni vauhtia huippuunsa, muut kyllä viilettivät mäkiä alaspäin hullua vauhtia. Aivan yhtäkkiä olimme taas alhaalla, murto-osassa ylösmenoajasta. Tahtoo uudestaan!
Maastopyöräilyn ohessa olemme ehtineet jo jonkin verran kierrellä pikkukylässämme Kryonerissa. Lähileipomosta saa parhaat aamiaisherkut, ja paikalliset katselevat ihmeissään mutta ystävällisesti outoa kieltä puhuvaa joukkoamme. Se, että kreikan taidot rajoittuvat tällä hetkellä lähinnä hyvän huomenen toivotukseen ja kiitokseen, aiheuttaa kovasti komiikkaa ja turhautumista arkisia asioita toimittaessa. Eivät paikalliset juurikaan puhu englantia, joten se on aika tavalla meidän käsissämme nyt opetella kieltä.
Onkin ihan tarkoituksellista, että meidät on sijoitettu tällaiseen pieneen vuoristokylään, josta omin avuin ei pääse lähtemään mihinkään. Seuraavat kaksi viikkoa on tavallaan ihan pakko alkaa heti käyttää niitä vähiäkin uusia kielellisiä kykyjä, jos haluaa selvitä leivän tai maidon ostamisesta. No, tiedän minä jo jotain muitakin sanoja. Esimerkiksi "kala" tarkoittaa "hyvä". "Siga" on "hitaasti".
Tänään olemme odotelleet innolla uusien kämppistemme saapumista. Unkarilaiset ja huomenissa saksalaisetkin harjoittelijat liittyvät seuraamme, ja meininki on entistä kansainvälisempää. Kivaa!
Nyt kyllä. Pitäisi venytellä lihaksia, tai huomenna ei ole mitään mahdollisuuksia päästä ylös sängystä. Aamulla kuitenkin alkavat heti kieliopinnot, eli eiköhän se sanavarasto tästä laajene. Tai muuten en enää kehtaa mennä sinne leipomoon näyttämään naamaani...
7 kommenttia:
PS. Jenni ei ollu ainoo, joka nössöili alamäissä...mulla oli rystyset valkoisina siitä käsijarrujen käytöstä! Mutta mahtavaa...
Kiitti Tea mamoiluseurasta!
Saas nähdä montako kertaa tulet sitten koto-Suomessa tilaamaan kalaa tai sikaa ravintolassa epähuomiossa. :D
Mitä noi kepukat muuten maassa oli? Näyttää kovasti hautausmaalta. :P
Jättimäisinhuokausikinä.
Niin siistiä!! *toinen huokaus* Ota kaikki irti tulevistakin ylämäistä, ja pidä kiinni niistä jarruista!
Mä mainostin sua! Jeejee, saat satatuhatta uutta lukijaa!
Ne kepukat maassa on oliivipensaita. Mulla tuli itse asiassa samanlainen hautausmaafiilis siellä kulkiessa. Täällä on myös puita, jotka voisivat olla suoraa jostain Tim Burtonin leffoista...semmosia isoja hahmoja, jotka kurottelee käsivarsiaan ja lähtee yöllä täydenkuun aikaan kyläläisten perään. Tää paikka kyllä pistää mielikuvituksen liikkeelle :D
Ja tosta pyöräilystä, meillä ääliöillä ei ollu ees kypäriä päässä...huh, en lähde kyllä uudestaan ilman suojavarustusta, ties mitä voi tapahtua!
Jee, kiva saada kommentteja paljon, lisää lisää!
:)
Voi kun on siistiä lukea sun seikkailuista!!!! Ja Rinkeliä täytyy kompata, kunpa olisin siellä. Täällä kotona Suomessa meininki on niin rauhallista ja ennalta arvattavaa. Ei nyt tylsää, mutta jotain pitäisi kehittää. Jyrkät ylämäet toisivat vaihtelua tasaiseen maastoon. Tällä hetkellä lunta on paljon ja pakkanenkin yrittää purra, tosin heikot on tyypin hampaat. Ha det bra!!
Lähetä kommentti