keskiviikko 7. toukokuuta 2008

Lopun alkua!

Jaa etta pitaisi olla kotiin lahdossa perjantaina? En kylla tuota asiaa ota millaan muotoa viela tosissani, vaikka varmaan pitaisi. Tassa oli olevinaan viela paljonkin aikaa jaljella, mutta niin se vain menee.

Onneksi viimeisetkin paivat olen tehnyt kivoja "nama asiat pitaa tehda viela ennen lahtoa" -juttuja. Kiipesimme sunnuntaina Korinthoksessa sijaitsevan Agrokorinthin huipulle, jonka ohi olemme kevaan aikana ajaneet bussilla tai taksilla lukemattomia kertoja. Hienolta naytti, on tassa lahellakin tosiaan mahtavia nakymia, aina ei tarvitse matkustaa toiselle puolelle maata.

Toissa yona toteutin myos yolla uimistavoitteeni. Liiat vaatteet rannalle ja veteen, ei se edes ollut kovin kylmaa. Meduusoja ei onneksi nahnyt pimeassa, paivalla niita sen sijaan ollaan kauhisteltu sitakin enemman. Merta tulee kylla ihan aidosti ja kovasti ikava, se on varma.

Tanaan oli viimeinen tyopaiva, nyt istun viela Velossa tietokoneella viimeista kertaa. Olimme laheisessa paivakodissa esittamassa nukketeatteria, lapset olivat ihan innoissaan ja sain monta hienoa piirustusta lahjaksi naperoilta.

Nyt on kaksi paivaa aktiivista peliaikaa jaljella. Pitaisi ostaa viime hetken tuliaisia, siivota asunto kuntoon ja pakata tavarat. Kylla rinkka tulee pullistelemaan, vaikka osan tavaroista jatankin tanne.

Illalla olisi vuorossa laksiaisjuhlat Korinthoksessa, huomenna hyvastelen tyokaverit kahvien merkeissa. Huomisilta vietetaan sitten laatuaikaa ihan meidan suomalaistiimin kera. Yhta hyvastelya kaikki.

Nyt en kylla osaa tunnelmia kommentoida, on aika holmo olo. Tassako tama oli? Mita ihmetta? Miksi nyt jo kotiin? Korinthoksessa kysyivat minulta, haluaisinko palata syksylla tanne EVS-harjoittelijana. Pahoittelin, etta on jo muita suunnitelmia, mutta toisaalta olisi vastaus muutenkin ollut kielteinen. Uudet seikkailut odottavat, maailmassa on nimittain aika monta kolkkaa, joissa tama tytto viela haluaa vierailla...ja asua.

Kiitti hei vaan teille kaikille, jotka olette lukeneet seikkailujani, toivottavasti oli mukavaa matkustaa kanssani virtuaalisesti!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sannakko:

Ehditpä vaan kirjottaa. :) Tulee mieleen tosta otsikosta Riikka sanomassa "Lopun alku" oudolla äänellä ja sen jälkeen taisi hakata hedelmää veitsellä tai jotain... Kaikki tapahtui kuitenkin Mikkelissä, Jennin ja Pian kotoisassa kortteerissa.

Seikkailuun Jenniä kutsutaan...Maailma on suuren suuri. (Otat Tikon mukaan)

Jenni kirjoitti...

Heh, siita hetkesta otsikko saikin inspiraation :D