IIIK!

Koska olen kohtuullisen varma siitä, että huomisilta menee mm. päättömässä juoksentelussa ympäri taloa sekä juuri pakatun rinkan purkamisessa ja uudelleen pakkaamisessa, kirjoitan lähtötunnelmat ylös jo tänään.

Niin että tosiaan sitten että VOI KAMALA SENTÄÄN, NYT JÄNNITTÄÄ KAVERIT HEI AIKA PALJON!

Pyykit on pesty, rinkka on testipakattu, kirja on hankittu, musiikkia poltettu levylle ja ruisleipää ostettu matkalle mukaan. Vakuutukset, rokotukset ja tärkeät asiakirjat on kunnossa. Linja-auton lähtökellonaika (4:00) on katsottu valmiiksi netistä, moneen kertaan.

Perjantain matkustaminen onkin kunnon palapeli. Ensin linja-auto Hattula - Helsinki. Sitten lentokone Helsinki - Wien. Toinen lentokone Wien - Ateena. Ensimmäinen juna Ateena
- Neratziotissa. Toinen juna Neratziotissa - Kiato. Sieltä, toivon mukaan, meitä tulee joku hakemaan majapaikkaamme. Pelkästään jo oudot paikannimet nostavat jännityksen huippuunsa...

Ongelma ehkä on lähinnä se, että en oikeastaan ole vielä sisäistänyt lähtöä. Miten niin muka kahden vuorokauden päästä olen toisella puolella Eurooppaa? No, olenpahan vaan.

Tänään aion vielä fiilistellä saunomisen merkeissä. Kotimaassa on kivaa, mutta kyllä vain tämä tyttö aikoo viihtyä oikein mainiosti seuraavat 14 viikkoa Kreikassa, kiitos vain kysymästä!

Siispä seuraavan kerran kun kuulette minusta, olenkin jo aivan toisaalla :D

Seikkailuun!

Lisää hyvästejä ja jänskäilyä

Mennyt viikonloppu oli viimeinen laatuaan ennen Kreikkaan lähtöä. Vietin kaksi päivää hyvien ystävien seurassa, ja hauskempaa ei juuri millään olisi voinut olla. Talveakin olen päässyt tunnelmoimaan, ja käytännön järjestelyt alkavat myös olla kasassa. Nyt kun kaikki muu alkaa olla kuosissa, on aika keskittyä siihen olennaiseen. Jännittämiseen ja epäröintiin.

Siis mitä mä oon oikein jonnekin ihan vieraaseen paikkaan ulkomaille kauas pois lähdössä??!! Miksi ihmeessä? Enhän mä osaa kieltä, ymmärrä aakkosia, siellä voi tapahtua vaikka mitä, mun tulee ikävä Suomeen, mitä jos mä en olekaan reipas matkailija?

Teimme ystäväni kanssa netin avulla taustatutkimusta matkaani varten. Kuuntelimme mm. kreikkalaisten aakkosten ääntämisohjeita. Pelkkien aakkosten haltuunottaminen vaikuttaa ylivoimaiselta, koska vastaavuus tuttuihin aakkosiin on aika vaihtelevaa. Esimerkiksi kreikkalaisten aakkosten P:ltä näyttävä kirjain vastaakin meidän R-kirjaintamme. E-kirjainta vastaa kreikkalaisissa aakkosissa H:n näköinen merkki, mikäli se on iso kirjain. Pienenä kirjaimena se näyttää lähinnä n-kirjaimelta. Johdonmukaista ja helppoa?

Lisäksi katselimme karttakuvia Kreikasta. Ainakaan Ateenaa ja sanaa ruutukaava ei voida liittää toisiinsa parhaalla tahdollakaan. Voin vain kuvitella minkälainen kuhina kaduilla käy, ja millaista on kreikkalainen liikennekulttuuri. Huh.

Ystävät varoittelivat kulkemasta iltaisin yksin kaduilla, ja vannottivat vahtimaan ravintolassa omaa juomalasia haukan katseella. Muualla ei ole samanlaista turvallista lintukotoa kuin ehkä täällä kotimaassa.

On ihan tervettä olla huolissaan asioista. Matkalla sattuu ja tapahtuu, tulen varmasti kohtaamaan ties minkälaisia odottamattomia tilanteita. Toisaalta mottoni on jo kauan ollut se, että asioilla on tapana järjestyä. Positiivinen asenne, sekä terve maalaisjärki ovatkin ehkä se peruspaketti, jonka turvin matkaan voi lähteä hyvillä mielin. Siitä nyt ei pääse mihinkään, että aakkoset ovat täyttää mystiikkaa tällä erää. Sekin kuitenkin on asia, joka kenties järjestyy?

Suomalaisen kulttuurin ydin?

Tänään tuli hykerryttävän kiinnostava sähköposti Kreikasta. Nyt tiedän tasan tarkkaan, kuinka monta lakanaa ja pyyhettä ja muuta arjen tarviketta pakkaan mukaani. Varustelistasta löytyi lisäksi kuitenkin pari mielenkiintoista haastetta:

- tuo mukanasi kirja omalla kielelläsi, keräämme kirjastoa eri maalaisista kirjoista

- tuo mukanasi oman maasi musiikkia

Hmm. Mikä kirja olisi sellainen, joka kuvaisi parhaiten suomalaisuutta? Vielä en ole keksinyt ilmiselvää muumivaihtoehtoa enempää ideoita.

Musiikki sitten. Heti avasin koneelta soittolistani, ja napsin sieltä kappaleita seuraavilta artisteilta ja yhtyeiltä: PMMP, Scandinavian Music Group, Marzi Nyman, Liekki, Jukkapoika, Kapteeni Ää-ni, Jarkko Martikainen, Emma Salokoski, Ville Leinonen, Egotrippi ja Dave Lindholm.

Mitä jäi puuttumaan mielestäsi? Ehdota ja ole osana luomassa kuvaa kotimaamme kulttuurista :D

Lumi!

Koska Suomen talvi on ollut mitä ankein tänä vuonna, olen voinut iloita siitä, että pian tämä luotaantyöntävä loska ja pimeys vaihtuu Kreikan eksotiikkaan ja lämpöön. Sitten yhtäkkiä onkin valkoista, lumi on maassa ainakin hetken. En mä täältä nyt halua mihinkään pois lähteä!!!

Alkuillan hämärässä tarvoin ulkona kamerani kanssa ikuistamassa harvinaista talvisuutta. Pitäähän kreikkalaisille näyttää, että Suomessa ainakin pitäisi näyttää talvella hieman lumisemmalta.

Onneksi siihen voi kuitenkin luottaa, että tämäkin ihana lumi on poissa, ehkä jo huomenna. Sitten taas voin odottaa innolla Kreikkaan lähtöäni... Tosin ei se varmastikaan kovin kesäistä vielä Kreikassakaan ole. Pikainen tarkistus Hesarin Euroopan sääsivuilta lupaa huomiselle sadetta ja + 7 C lämmintä.

No, onneksi ei myöskään ole olemassa huonoa säätä, on vain vääriä varusteita....varusteita? Niin, todellakin, pakkaamiselle en ole vielä paljon ajatuksia uhrannut. Olisi kiva tietää, mitä raahata mukanaan rinkassa lentokoneeseen, ja mitkä turhuudet saa suosiolla jäädä kotiin. Taidankin tästä hipsiä kaivelemaan kaappejani.

Enää kahdeksan päivää Suomessa...

Hui.

Läxärit, osa 1

Vaikka mieli on täynnä intoa lähteä maailmalle, harmittaa tietysti pitkä ero ihanista kavereista. Tänään pyrin lievittämään tätä tuskaa kutsumalla sankoin joukoin ystäviä luokseni. Aiemmin päivällä hyvästelin myös ihmisiä jo toisaalla.

"Sankan joukon" ystäviä muodostivat tehokaksikko Salla ja Sippis. Laatu korvaa määrän, näin kävi tälläkin kertaa. Tämä kaksikko on siitä erityinen, että he suunnittelevat vierailevansa luonani Kreikassa. Siitä vasta hulvatonta tuleekin!

Illan pääteemoja olivat ennakoidusti syöminen, syöminen sekä syöminen. Lisäksi leikimme uudella digikamerallani, jonka hankin varta vasten Kreikkaan lähtöä varten. (Se toki on liikaa pyydetty, että osaisin kameraa jo käyttää. No, vielä on aika harjoitella.) Ohessa esimerkki ihanista otoksista.

Kiitti hei kaverit! Odotan jo innolla (ja pienellä kauhunsekaisella paniikilla) saapumistanne kyläilemään...kyllä aina yksi Kreikka siitä sähellyksestä menee sekaisin.

Lähtölaskenta alkaa!

Perjantaiaamuna 1. helmikuuta kello 8:00 nousen lentokoneeseen, määränpäänäni Ateena, Kreikka.

Tavoitteena on viettää 14 viikkoa Kreikassa, pienessä Derveni-nimisessä kylässä. Työskennellä paikallisessa nuorisokeskuksessa, asua opiskelija-asuntolassa, matkustella, syödä outoja ruokia ja yrittää saada jotakin selkoa kreikkalaisista aakkosista. Sekä paljon muuta...

Tähän mennessä tapahtunutta:

- jouluviikolla sain tietää päässeeni mukaan työharjoitteluun (Leonardo da Vinci-projekti, enhän minä nyt omilla rahoilla)

- epämääräistä tiedon tihkumista Kreikasta sähköpostitse, sekä yksi huonosti kuulunut kaukopuhelu...eli ei vielä juurikaan käsitystä siitä, mihin todellisuudessa olen menossa ja mitä tekemään

- meitä lähtee viisi tyttöä, ja sähköpostien perusteella muutkin seikkailijat ovat yhtä hukassa vielä ainakin

- katsoin Troija-elokuvan, ja ostin matkailijan Kreikkasanaston. Ihmettelin vakuutuksia, ja varasin rokotuksen


Tästä se lähtee. Aika hillitöntä.