Arjen haasteita

Muistatteko, kun joskus aikoja sitten kerroin pienista haasteista pyykinpesun kanssa ihanassa asunnossamme? Ja siita, kuinka tietokone hajosi, kun appelsiinimehut kaatuivat paalle? No, ei kahta ilman kolmatta, eika oikeastaan sita neljattakaan. Nyt nimittain iloiseen kodintekniikan rikkoutuneeseen joukkueeseen liittyvat myos kahvinkeitin, ja jaakaappi. Ja se pyykkikone, joka aiemmin toimi jotenkuten, sanoi tana aamuna sopimuksen kokonaan irti. Lisaksi olemme havainneet, etta kylpyhuoneemme seina kasvaa hometta.

Joskus on sellaisia hetkia, etta haluaisi vain olla takaisin Suomessa nauttimassa hiukan korkeampitasoisesta arjesta. Tanaan on ehka niita paivia. Lisaksi on vahan suru puserossa, kun kamppikseni ja myos hyvaksi ystavakseni muodostunut Anna lahtee parin paivan paasta takaisin kotiinsa Saksaan.

Mutta on taalla silti ihan hirmuisen kivaa, nuo nyt vaan ovat muotoseikkoja, jotka vahan hairitsevat arkea ja kasvattavat luonnetta. Sita paitsi join juuri ennen toihin lahtoa oikein hyvaa kasin suodatettua kahvia, ja pyykkikonekin loytyy kohtuullisen matkan paasta italialaisen Claudian luota. Jaakaapin kohtalosta tosin en tieda...talla hetkella ruokavalioomme ei juurikaan kuulu mitaan maitotuotteita.

Arki on taynna mystisia asioita, kuten pennut saaneen Tula-koiran ruokkimista. Koira paatti tehda pennut meidan talon lahipuskaan, mika on aika huono asia. Asummehan talossa, jonka ylakerrassa majailevat maailman suurimmat naapurikyylat, jotka koputtavat aina lattiiaan, jos meidan puolelta kuuluu vahankin melua. Ja koska kyseinen pariskunta on yhta kuin meidan pomomme vanhemmat, kaikki epamaaraisyys kiirii aina nopeasti eteenpain. Ja lemmikit ovat erittain vahvasti kiellettyjen asioiden listalla. Tulaa pitaa kuitenkin paivittain kayda ruokkimassa, ja tunnemme itsemme rikollisiksi, kun pimean turvin hiivimme nurkissa koiranruokapurkki kadessa. Pentuja kukaan ei ole viela nahnyt, sita hetkea odotan innolla. Claudia aikoo vieda koiran mukanaan Italiaan, kun hanen harjottelunsa paattyy, toivottavasti kaikki menee Tulan kannalta parhain pain. Tama maa on jo ihan liian taynna kulkukoiria, joita kaikki potkivat kaduilla.

Nukketeatterini esitykset ovat alkaneet mukavasti, jo kaksi on takana. Lapset ovat olleet haltioissaan rakentamistani nukeista, ja kai he ovat minun kreikan aantanymksestanikin saaneet riittavasti selvaa. Yhdessa ollaan opeteltu kierratysta ja muita ymparistoon liittyvia asioita. Etta vaikka taalla aika lailla lomalla olenkin, niin toki vahan pedagogiikkaakin on valiin saatu tungetuksi!

Ensi viikkolla alkaa 12-paivainen paasiaisloma, ja seikkailureissu pohjoiseen...sita, ja erinaisia huoltomiehia odotellessa...