Suomalaisen kulttuurin ydin?

Tänään tuli hykerryttävän kiinnostava sähköposti Kreikasta. Nyt tiedän tasan tarkkaan, kuinka monta lakanaa ja pyyhettä ja muuta arjen tarviketta pakkaan mukaani. Varustelistasta löytyi lisäksi kuitenkin pari mielenkiintoista haastetta:

- tuo mukanasi kirja omalla kielelläsi, keräämme kirjastoa eri maalaisista kirjoista

- tuo mukanasi oman maasi musiikkia

Hmm. Mikä kirja olisi sellainen, joka kuvaisi parhaiten suomalaisuutta? Vielä en ole keksinyt ilmiselvää muumivaihtoehtoa enempää ideoita.

Musiikki sitten. Heti avasin koneelta soittolistani, ja napsin sieltä kappaleita seuraavilta artisteilta ja yhtyeiltä: PMMP, Scandinavian Music Group, Marzi Nyman, Liekki, Jukkapoika, Kapteeni Ää-ni, Jarkko Martikainen, Emma Salokoski, Ville Leinonen, Egotrippi ja Dave Lindholm.

Mitä jäi puuttumaan mielestäsi? Ehdota ja ole osana luomassa kuvaa kotimaamme kulttuurista :D

Lumi!

Koska Suomen talvi on ollut mitä ankein tänä vuonna, olen voinut iloita siitä, että pian tämä luotaantyöntävä loska ja pimeys vaihtuu Kreikan eksotiikkaan ja lämpöön. Sitten yhtäkkiä onkin valkoista, lumi on maassa ainakin hetken. En mä täältä nyt halua mihinkään pois lähteä!!!

Alkuillan hämärässä tarvoin ulkona kamerani kanssa ikuistamassa harvinaista talvisuutta. Pitäähän kreikkalaisille näyttää, että Suomessa ainakin pitäisi näyttää talvella hieman lumisemmalta.

Onneksi siihen voi kuitenkin luottaa, että tämäkin ihana lumi on poissa, ehkä jo huomenna. Sitten taas voin odottaa innolla Kreikkaan lähtöäni... Tosin ei se varmastikaan kovin kesäistä vielä Kreikassakaan ole. Pikainen tarkistus Hesarin Euroopan sääsivuilta lupaa huomiselle sadetta ja + 7 C lämmintä.

No, onneksi ei myöskään ole olemassa huonoa säätä, on vain vääriä varusteita....varusteita? Niin, todellakin, pakkaamiselle en ole vielä paljon ajatuksia uhrannut. Olisi kiva tietää, mitä raahata mukanaan rinkassa lentokoneeseen, ja mitkä turhuudet saa suosiolla jäädä kotiin. Taidankin tästä hipsiä kaivelemaan kaappejani.

Enää kahdeksan päivää Suomessa...

Hui.

Läxärit, osa 1

Vaikka mieli on täynnä intoa lähteä maailmalle, harmittaa tietysti pitkä ero ihanista kavereista. Tänään pyrin lievittämään tätä tuskaa kutsumalla sankoin joukoin ystäviä luokseni. Aiemmin päivällä hyvästelin myös ihmisiä jo toisaalla.

"Sankan joukon" ystäviä muodostivat tehokaksikko Salla ja Sippis. Laatu korvaa määrän, näin kävi tälläkin kertaa. Tämä kaksikko on siitä erityinen, että he suunnittelevat vierailevansa luonani Kreikassa. Siitä vasta hulvatonta tuleekin!

Illan pääteemoja olivat ennakoidusti syöminen, syöminen sekä syöminen. Lisäksi leikimme uudella digikamerallani, jonka hankin varta vasten Kreikkaan lähtöä varten. (Se toki on liikaa pyydetty, että osaisin kameraa jo käyttää. No, vielä on aika harjoitella.) Ohessa esimerkki ihanista otoksista.

Kiitti hei kaverit! Odotan jo innolla (ja pienellä kauhunsekaisella paniikilla) saapumistanne kyläilemään...kyllä aina yksi Kreikka siitä sähellyksestä menee sekaisin.

Lähtölaskenta alkaa!

Perjantaiaamuna 1. helmikuuta kello 8:00 nousen lentokoneeseen, määränpäänäni Ateena, Kreikka.

Tavoitteena on viettää 14 viikkoa Kreikassa, pienessä Derveni-nimisessä kylässä. Työskennellä paikallisessa nuorisokeskuksessa, asua opiskelija-asuntolassa, matkustella, syödä outoja ruokia ja yrittää saada jotakin selkoa kreikkalaisista aakkosista. Sekä paljon muuta...

Tähän mennessä tapahtunutta:

- jouluviikolla sain tietää päässeeni mukaan työharjoitteluun (Leonardo da Vinci-projekti, enhän minä nyt omilla rahoilla)

- epämääräistä tiedon tihkumista Kreikasta sähköpostitse, sekä yksi huonosti kuulunut kaukopuhelu...eli ei vielä juurikaan käsitystä siitä, mihin todellisuudessa olen menossa ja mitä tekemään

- meitä lähtee viisi tyttöä, ja sähköpostien perusteella muutkin seikkailijat ovat yhtä hukassa vielä ainakin

- katsoin Troija-elokuvan, ja ostin matkailijan Kreikkasanaston. Ihmettelin vakuutuksia, ja varasin rokotuksen


Tästä se lähtee. Aika hillitöntä.